Niiles-Mäki, Anne Logotherapy as philosophical therapy - philosophical background, area of applicability, applied methods, Two-Staged Separation Diagnostics of disorders Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2021, 267 p. (JYU Dissertations ISSN 2489-9003; 432) ISBN 978-951-39-8863-0 (PDF) -/- This Dissertation belongs to the field of Philosophy. It deals with Logotherapy, a philosophical therapy form; its philosophical background, field of use, methods and diagnostics. Because of its nature as studying therapy, it belongs also in the field of human sciences and is a qualitative research. (...) As research approach, I have selected in philosophical research commonly used phenomenological-hermeneutic research approach and as for method, I chose content analysis method, which is necessary, in particular because one of the main aims in this study is to show how and why Logotherapy differs from the philosophical basis due to therapy forms that have emerged from the basis of Psychiatry and Psychology. Logotherapy also differs from other philosophical therapies because Logotherapy is based on Logotheory or Logophilosophy, which is a specific Existential-phenomenological theory, that has developed only to be applied in Logotherapy. This is why the content analysis of Logotherapy is a major part of studying Logotherapy. Logotherapy – unlike Psychotherapy – is focused on the Noological dimension of the consciousness, which is healthy by its principles. Psychotherapy doesn’t recognize the Noological dimension on the consciousness, but focuses on the disorders, that originate from the Psychic dimension of the consciousness. But the disorders in Noological and in Psychic dimension are different as their quality and not to be put together as mental disorders. -/- As research material, I have used the writings of Viktor Frankl, who developed Logotherapy, and the studies and theories concerning Logotherapy, that have been relevant to this study. I have also used the statistics and studies involving mental health, that have had interesting content and results related to Logotherapy. In this Dissertation, I also had to use the writings of the philosophers, psychiatrists and psychotherapists that influenced Viktor Frankl’s thinking and the writings of the philosophers, psychiatrists and psychotherapists that were relevant in studying and understanding the subject. This Dissertation is divided to 13 main chapters, from which the first six (1-6) deal with the basic assumptions and basic logotheoretic principles of the study, starting with methodology and studying process. Chapters 7-10 deal with the philosophical basis of Logotherapy, its field of use and applications. Chapters 11-12 present, among others, the Logotheoretic theory of consciousness and the Two-Staged Separation Diagnostics of disorders. Chapter 13 is focused on evaluation of the study and taking a stand towards new kind of logotherapeutic applications. Attachment “Exercise matrix for using in therapy process” is from A. Stropko. Exercise matrix has been modified and translated into Finnish. -/- Keywords: Viktor Frankl, Logotherapy, Logophilosophy, consciousness, Noological dimension of consciousness, Logotheoretic theory of consciousness, purpose, values, Existential Vacuum, Existential Analysis, worldview, Two-Staged Separation Diagnostics of disorders, medicalization. (shrink)

Itsenäisen Suomen filosofian historia tunnetaan sen läheisistä suhteista anglosaksiseen akateemiseen maailmaan. Autonomian aikana suomalainen akateeminen filosofia suuntautui sitä vastoin saksankieliseen Eurooppaan. Esittelen tässä tekstissä joitain esimerkkejä saksalaisen filosofian vaikutuksesta suomalaiseen filosofiaan autonomian aikana.

[The title in English: "On the Philosophy of Shame."] Viimeaikaisessa filosofianhistoriallisessa tutkimuksessa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota siihen, että ainakin osa tunteistamme on muuttunut historian saatossa. Lieneekin ilmeistä, että tunne-elämämme on merkittävässä määrin erilaista kuin esimerkiksi voimakkaasti kristinuskon leimaamalla keskiajalla. Toisinaan näkee väitettävän, että myös suhteemme häpeään olisi muuttunut varsin radikaalisti tai että se olisi jopa kokonaan kadonnut esimerkiksi suomalaisesta nykykulttuurista. Tämä olisi yllättävää, sillä häpeällä on vahvat perinteet kulttuurissamme. Häpeän pitkän historian lisäksi myös sen luonteen filosofinen analyysi antaa (...) viitteitä tunteen itsepintaisuudesta. Lisäksi on huomattava, että se on edelleen vilkkaan keskustelun, myös filosofisen, kohteena. Arvioisinkin väitteet häpeän kuolemasta suuresti ennenaikaisiksi, niin syvälle tämä tunneon meihin sosiaalisina olentoina pureutunut. (shrink)

Väitetään, että nykypäivän populismi vetoaa tosiasioiden sijasta ”kokemukseen”. Mutta mitä on kokemus? Se ei ole vain ennakkoluuloihin nojautuvaa mutua eikä myöskään pelkkää empiirisen datan rekisteröintiä mutta liittyy molempiin. Artikkelin luoma tiivis katsaus kokemuksen käsitehistorian pääpiirteisiin osoittaa, että länsimaisen filosofian perinteessä kokemus on ymmärretty ohittamattomana vaiheena tiedon hankkimisessa ja koettelemisessa. Toisaalta kokemukseen on liitetty tiettyjä tiedollisia heikkouksia – kontingenssi, tilannesidonnaisuus ja ennakoimattomuus – jotka tieteellinen metodi on eri tavoin pyrkinyt voittamaan. Artikkeli esittää, että 1900-luvun filosofinen hermeneutiikka irrottautuu tästä perinteisestä kokemuksen (...) välineellistämisestä ja alistamisesta korkeammille päämäärille ja keskittyy uudella ja hedelmällisellä tavalla juuri mainittuihin kokemuksen ”vaaroihin”. Hermeneuttisesti ymmärretty kokemus muodostuu äärellisen ihmisen ainutkertaisista kohtaamisista todellisuuden muuttuvan ja ehtymättömän mielekkyyden kanssa – omalle ymmärrykselle vieraan toiseuden ja samalla oman ymmärryksen äärellisyyden ja inhimillisen äärellisyyden kohtaamisesta. (shrink)

Mitä oleva on? Omaisuus ja elämä pureutuu tähän filosofian peruskysymykseen seuraten kahta länsimaisen filosofian jättiläistä, Aristotelestä ja Heideggeria. Siinä missä Aristoteles kysyy olevaa substantiivina ja tilana, etsii Heidegger olemisen mieltä verbinä ja tapahtumana. Nämä kaksi merkitystä löytyvät myös suomen olla-verbistä: "omistaa jotakin" ja "olla olemassa, elossa". Omaisuus ja elämä antavat peruslähtökohdat olevan tulkitsemiselle. Kirja vie lukijansa filosofian kreikkalaisille juurille ja sen uusimpiin, Heideggerin avaamiin mahdollisuuksiin.

Lectio praecursoria 28.9.2018: Hengitys on hyvin harvinainen teema filosofiassa. Aiemmin hengitystä filosofisena kysymyksenä ovat tarkastelleet mm. Luce Irigaray ja David Kleinberg-Levin. Väitöskirjatutkimuksessani Phenomenological Ontology of Breathing tutkin fenomenologisesti hengityksen filosofiaa, so. miten hengittäminen voisi olla filosofinen kysymys ja miten eletty kokemus hengityksestä voisi mahdollisesti avata ja jäsentää meille aivan uuden tavan tehdä filosofiaa. Väitöskirjani lähtökohtana on aiemmin tutkimattomat Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiset huomiot hengityksestä. Näiden Merleau-Pontyn hengitystä koskevien huomioiden pohjalta pyrin jäsentämään uuden fenomenologisen käsityksen hengityksestä. Tämä uusi fenomenologinen käsitys hengityksestä (...) ei perustu fysiologis-luonnontieteelliseen näkemykseen hengityksestä kaasujen vaihteluna ja soluhengityksenä, vaan kokemukselliseen ymmärrykseen hengityksestä kehollisena maailmasuhteena. Hengittävä maailmasuhde on hengittävän kehon ja avoimen ja näkymättömän ilmapiirin, so. ilman atmosfäärin, välistä vuorovaikutusta. Tähän uuteen kokemukselliseen hengitys-käsitykseen perustuen pohdin, miten filosofia voitaisiin mahdollisesti aloittaa uudelleen hengityksen filosofia. Tämä uusi filosofia ei olisi olio- tai persoonaorientoitunut, vaan ilmapiiriorientoitunut filosofia. Merleau-Pontyn fenomenologisen filosofian lisäksi erityisesti Gaston Bachelardin elementaalinen ajattelu ilmasta ja ilman runoilijoista on avittanut väitöskirjatutkimustani tähän uuteen filosofiseen orientaatioon. Bachelardin tarkastelemat ilman runoilijat runoudessaan inspiroituneesti seuraavat ja kuuntelevat kosmista hengitystä pyrkien ilmaisemaan sanoin sen hiljaista viisautta. Väitöskirjassani pyrin kuuntelemaan fenomenologisen filosofian kontekstissa ilman runoilijoiden inspiroimana tätä kosmis-elementaalisen hengittävän ilman hiljaista viisautta. Pyrkimykseni synnyttää tämä uusi hengityksen filosofia kulkee käsi kädessä Irigarayn toiveen kanssa uudesta hengityksen kulttuurin kultivoimisesta. (shrink)

Johan Vilhelm Snellman (1806–1881) tunnetaan valtiomiehenä, sanomalehtimiehenä ja kansallisena herättäjänä, mutta hänen filosofiansa on usein jäänyt hänen yhteiskunnallisen vaikutuksensa varjoon. "Maailmanhenki Pohjolassa" piirtää yleiskuvan Snellmanin ja hänen esikuvansa G. W. F. Hegelin (1770–1831) filosofiasta. Se toimii johdantoteoksena heidän ajatteluunsa ja kertoo samalla 1800-luvun Suomen henkisen elämän kansainvälisyydestä. "Maailmanhenki Pohjolassa" selittää, miten Snellman Hegelin ajattelua käytti ja tulkitsi, ja korostaa, millaisissa asioissa Snellman teki pesäeron sekä Hegeliin että maineikkaisiin hegeliläisiin kuten Ludwig Feuerbachiin ja David Friedrich Straussiin. "Maailmanhenki Pohjolassa" on perusteos (...) suomalaisesta filosofiasta ja Suomen kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. (shrink)

Tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovat osa toimijuutta siinä missä tarkoitukselliset teotkin. Tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovat kuitenkin piileviä toimijuuden ilmentymiä siinä mielessä, että on vaikea ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta sanoa, jättääkö joku jotakin tekemättä tarkoituksella vai vahingossa. Teon filosofista lähestymistapaa tarvitaan siksi sen selvittämiseen, mitä tapahtuu, kun ihminen tarkoituksella jättää teon tekemättä. -/- Filosofinen työ pystyy erottelemaan tekemättä jättämisiä toisistaan, etsimään niiden välttämättömiä ja riittäviä ehtoja ja sijoittamaan ne osaksi toimijuutemme kokonaisuutta. Käsitteellinen työ auttaa tekemään piilevistä ilmiöistä todellisia antamalla niille nimen. Ontologinen (...) työ asettaa ilmiön osaksi todellisuuden perusrakennetta. Naturalistinen tutkimusote teon filosofiassa löytää vastaavuuksia kognitiivisen psykologian ja teon filosofian kategorioiden välille. Monimenetelmäinen tutkimusote on hyödyllinen silloin kun jokin ilmiö on jäänyt vähälle huomiolle. Koherentin filosofisen työn puutteessa tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovatkin olleet alttiita yksinkertaistavilla myyteillä ja sanonnoilla selittämiseen. -/- Kokonaisvaltainen toimijuuden filosofia pyrkii selvittämään, mistä toimijuudessa on kyse ottamalla huomioon myös sen piilevät ilmentymät. Tällainen toimijuuden teoria soveltuu paremmin myös yhteiskuntatieteiden käyttöön. Sillä miten ymmärrämme ja pystymme käsitteellistämään tarkoituksellisia tekemättä jättämisiä, on väliä esimerkiksi siksi, että ihmisen toimintaa koskevia teorioita käytetään yhteiskuntatieteissä. Yhteiskuntatieteitä taas käytetään informoimaan poliittista päätöksentekoa. Sillä miten teoria tavoittaa piilevää toimijuutta on siis merkitystä, kun vaikkapa pyritään puuttumaan osallistumattomuuteen tai äänestämättömyyteen. (shrink)

Tässä artikkelissa tarkastelen feministisen bioetiikan näkökulmia sijaissynnyttämiseen. Keskityn erityisesti sijaissynnytykseen konstruoimiseen työksi, äitiyden käsitteeseen sekä kaupallisuuden ja sen määrittelemisen pohdintaan. Kysyn, onko sijaissynnyttäjälle maksettava palkkio riittävä tai välttämättä edes moraalisesti keskeisin eettisesti kestämättömän kaupallisuuden määrittäjä. Esitän, että sijaissynnyttämisen mieltäminen työksi voisi auttaa laatimaan eettisesti kestävää säätelyä, jota Suomessa ei tällä hetkellä ole. Sijaissynnyttämisen täyskielto Suomen kaltaisissa korkean reproduktioterveyden, globaalisti verraten pienten tuloerojen maissa ruokkii kolonialistista reproduktioturismia. Katson, että äitiyden käsitteellistä paikkaa sijaissynnytyskonstruktioissa ja sen vaikutuksia sijaissynnytyskäytenteisiin tulisi tarkastella kriittisesti. Nähdäkseni (...) sijaissynnytystä tulisi myös tarkastella suhteessa ammattikasvattamisen ja -hoivaamisen etiikkaan. (shrink)

Yksinäisyyttä pidetään yleisesti vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Yksinäisyys kuitenkin ymmärretään monin eri tavoin, mikä herättää filosofisia kysymyksiä siitä, minkälaisena ilmiönä sitä tulisi tutkia. Artikkelissa käsittelen erilaisia yksinäisyyden muotoja erityisesti koetun yksinäisyyden näkökulmasta. Tutkin yksinäisyyttä sellaisten tunteiden filosofian nykysuuntausten avulla, jotka painottavat tunteiden ja ilmapiirien vuorovaikutuksellista muodostumista. Väitän, etteivät koetun yksinäisyyden näkökulma ja tunteiden filosofinen lähestymistapa tarkoita ilmiön yhteiskunnallisten tekijöiden sivuuttamista. Koska yksinäisyyttä ei voi erottaa yhteiskunnallisesta tilanteestaan ja tavoista, joilla ihmissuhteet kulttuurisesti järjestyvät, käsittelen artikkelissa koettua yksinäisyyttä myös poliittisen filosofian konteksteissa.

Kysymys vapaasta tahdosta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Voisi helposti kuvitella, että tämä muinainen filosofinen ongelma olisi jo saatu ratkaistua tai se olisi ainakin pois muodista mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Viimeaikaisen analyyttisen filosofian piirissä siitä on kirjoitettu lähes loputtomiin. Viimeaikainen kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain filosofian piiriin, vaan tahdonvapaudesta ja siihen liittyvistä teemoista on tehty myös erittäin kiinnostavaa empiiristä tutkimusta. Muutamat neurotieteen löydökset ovat tuottaneet varsin suuren määrän populaaritieteellistä kirjallisuutta ja lehtijuttuja, joissa raportoidaan toinen toistaan sensaatiomaisempia tuloksia (...) siitä, kuinka aivot tekevät päätökset puolestamme ja kuinka meillä ei voi olla vapaata tahtoa. Harvassa ovat kuitenkin ne filosofit, jotka olisivat vakuuttuneet neurotieteen nyt ratkaisseen tahdonvapauden ongelman. Filosofian, neurotieteen ja kognitiotieteen rajamaastoon onkin syntynyt laaja keskustelu siitä, miten tieteellisiä tuloksia tulisi tulkita, mitä ne tarkoittavat ja mikä niiden rooli debatissa tahdonvapaudesta oikeastaan on. Esittelen tässä artikkelissa viimeaikaista keskustelua tahdonvapaudesta juuri tässä tieteen ja filosofian rajamaastossa. Aluksi tarkastelen hieman itse tahdonvapauden käsitettä ja niitä ehtoja, joita sille on asetettu. Artikkelin jälkipuolisko puolestaan käsittelee neurotieteeseen ja psykologiaan vetoavia argumentteja tahdonvapautta vastaan ja esittelee lyhyesti joitakin näihin argumentteihin esitettyjä vastauksia. (shrink)

This paper engages critically with Dimitri Gutas’ recent characterization of post-classical Islamic philosophy and theology as a form of paraphilosophy or intellectual activity that merely simulates philosophy. I argue that this view arises from a misguided understanding of the concept of philosophy that should provide the standard for its historiography. In order to avoid a number of problematic consequences, such as gaps in historical continuity or a disconnection from what we understand by philosophy today, we must take our cue from (...) a sufficiently uncontroversial contemporary concept of philosophy instead of any particular historical concept, such as the Peripatetic amalgam of metaphysics, theory of science, and the empirical sciences. Such a strategy provides a sound basis for the inclusion of post-classical thinkers, as well as many classical thinkers who are not falāsifa, in the history of Islamic philosophy without vicious circularity or loss of a normative concept of philosophy. (shrink)

Kirjoituksessa argumentoin, että metafysiikka on ollut valistusta, vaikka se edelleen kaipaa lisää valistumista, kun valistus ymmärretään avoimena prosessina, joka ei ole ajasta ja paikasta riippuvaista. Käsittelen ensin sitä, mitä metafysiikka ja valistus ovat. Sitten lausun länsimaisen metafysiikan historiasta hyvin lyhyesti. Päätän esseen argumentoimalla, että metafysiikka on valistunutta siinä mielessä, että klassisen substanssi-ominaisuus-skeeman sokeasta seuraamisesta on pitkälti päästy eroon. Metafysiikka kaipaa kuitenkin lisää valistusta ja kriittistä tarkastelua, jotta vapaudumme täysin kyseisen skeeman ja modernin predikaatti-logiikan johdatuksen aiheuttamasta kolmesta ongelmallisesta suositusta (tausta)oletuksesta: (1) (...) perustavat partikulaariset yksilöoliot ovat (periaatteessa) laskettavia, (2) ne eivät ole relationaalisia ja (3) ominaisuudet ovat ontologisesti riippuvaisia kantajistaan. (shrink)

Things appear in perception. My article will ask whether we can recognize the perceived object, without having a concept of that object, or even a concept "object". For example, can I experience a specific shade of red, without having a concept of that specific shade? Some philosophers, like McDowell (1994) and Brewer (1999), claim for the necessity of concepts for perception. Using simple examples the article will challenge the idea that recognizing the object is based on the use of concepts. (...) Object recognition is rather based on the appearing features of the object. Finally, my idea for a new research direction is to explicate object recognition by a term of memory. When the previously experienced object is reexperienced, this environmental content is matched to stored memory representations in order to recognize the object. Perception, therefore, is not dependent on thinking. (shrink)

Totuus on nykyisellään laaja-alaisen kritiikin kohteena niin akateemisessa, poliittisessa kuin vähemmän formaalissakin kontekstissa. Puolustan filosofisesti kestävää ja selitysvoimaista totuuskäsitettä tältä laaja-alaiselta kritiikiltä argumentoimalla sen arvon ja normatiivisuuden puolesta. Totuus on välineellisesti arvokas käsite, joka mahdollistaa todellisuuden erottamisen kuvitelmasta ja toiveajattelusta. Tämän lisäksi todet uskomukset ovat välineellisesti arvokkaita moninaisten hyötyjen, kuten onnistuneiden ennustusten ja navigoinnin saavuttamisessa. Toisaalta olemme joskus kiinnostuneita totuudesta pelkästään sen itsensä takia. Totuuden normatiivisuudesta kertoo taipumuksemme pitää sitä yleisenä tiedollisten pyrkimysten päämääränä ja yhtenä uskomuksen sekä väitettävyyden oikeellisuuden standardina, (...) johon suhteessa olemme eri mieltä ja jonka puhumista edellytämme luokka- ja oikeussaleissamme sekä parlamenteissamme. Edellisen nojalla totuus ei osoittaudu pelkästään mielenkiintoiseksi teoreettisen tarkastelun kohteeksi, vaan käsitteeksi, jolla on laaja-alaista tieteellistä ja yhteiskunnallista merkittävyyttä. (shrink)